Connecting people. Tämän sloganin nappasi Nokialta jalkapallon MM-kisojen avajaiskonsertin yksi puheenpitäjistä, lieneekö ollut Fifan puheenjohtaja. Jalkapallo yhdistää, siitä ei pääse mihinkään.
Sen olen saanut viime aikoina tuntea nahoissani, minä, joka olen julistanut kotini jalkapallovapaaksi vyöhykkeeksi, jos ei avajaiskonserttia lasketa mukaan. Olen jäänyt ulkopuoliseksi.
Ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat valinneet maan, jota kannattavat. Iltaohjelmat suunnitellaan ottelujen mukaan. Viisivuotias sukulaispoika tuntee kaikkien MM-maiden liput, tietää tähtipelaajat nimeltä, heidän tehtävänsä kentällä ja melkein pyörtyi ilosta saadessaan Brasilian joukkueen peliasun syntymäpäivälahjaksi. Mikä oppimisen ilo!
Toissapäivänä olin häissä. Kaunis kirkko, harras tunnelma, taivaallista musiikkia, siunaukset ja rukoukset. Ja sitten tuli papin hääpuheen vuoro morsiusparille. Ensimmäinen sana oli - jalkapallo. Connecting people.
Mikä on se taika, joka saa miljoonat aikuiset ihmiset ympäri maailmaa tapittamaan tuntikausia televisiosta, kun joukko erilaisiin peliasuihin pukeutuneita miehiä juoksee henkensä kaupalla pallon perässä vihreällä nurmikolla potkaistakseen sitä taas muiden tieltä jonnekin? Eikä vain tapittamaan, vaan hurraamaan ja taputtamaan innoissaan, kun pallo osuu maaliin. Ja lyömään vetoa, matkustamaan toiselle puolelle maailmaa, kokoontumaan yhteen (jopa kolme helsinkiläistä kirjastoa on järjestänyt jättinäytöt, joista kaupunkilaiset voivat seurata otteluita yhdessä).
No se on tietenkin yhteisöllisyys. Pelillä on tietyt säännöt, jotka kaikki tuntevat. Pelin seuraaminen on hauskempaa porukalla. Peliin voi kanavoida erilaisia jännitteitä, onneksi aika viattomia, lukuunottamatta kansalliskiihkoa ja sen sellaista. Saisipa vastaavan innostuksen kanavoitua - anteeksi jalkapallofanit - johonkin järkevämpään. Ajatelkaa, mikä energiamäärä siitä syntyisi.
Olen vain kateellinen ja ulkopuolinen. Mutta onneksi avajaispuheessa connecting people viittasi myös toiseen asiaan, musiikkiin. Siitä minäkin innostun. Ja siksi katsoin avajaiskonsertin, joka oli muuten mahtava. Varsinkin Angélique Kidjo.
Näissä mietteissä Elina J.