Tehkääpä pikainen kenttätutkimus. Soittakaa - sanotaan nyt vaikka viidelle ystävällenne, ja avatkaa keskustelu verkkaiseen tahtiin kysyen ”Mitäs teille kuuluu?”. Lyön vetoa, että yli puolet kertoo jo avauslauseessaan, miten paljon juuri nyt on töitä, miten lapset ovat kiireisiä harrastuksissaan ja miten erilaiset niin työhön kuin vapaa-aikaankin liittyvät to do -listat pitenevät päivä päivältä. Maailmaa tehdään taas kaikkialla valmiiksi ennen juhannusta.
Kenttätutkimusta voikin sitten jatkaa tunnustelemalla omia tuntemuksiaan. Jos ja kun juna ei kulje aikataulussa tai netistä haettu sivu ei lataudu silmänräpäyksessä, lähtee verenpaine välittömästi nousuun. Ainakin meillä, kahden pienen lapsen ja kahden vaativan työn perheessä myös sähköistä jääkaapinovea tarjoava sosiaalisen median Fambit -palvelu kuulostaa todella houkuttelevalta. Kunhan vain löytäisi ajan siihen tutustumiseen ja sen hyödyntämiseen…
Mikä meihin sinänsä ihan fiksuihin ihmisiin sitten oikein menee, kun vastoin parempaa tietoamme tempaudumme mukaan kiireiseen ja nopeaan elämisen rytmiin, jatkuvaan suorittamiseen ja suoritusten mittaamiseen? Kiireen haitalliset vaikutukset on todistettu tutkimuksissa niin monesti, ettei kukaan varmasti enää kuvittelee kiireen lisäävän terveyttä, hyvinvointia tai onnellisuutta. Maailmalla viriääkin parhaillaan monia anti-kiireliikkeitä. Slowfoodin tuntevat jo kaikki, ja hidas ja ihmisen arjen kokoinen elämänmeno on brändätty myös kaupunkien kilpailukykytekijäksi. Cittaslow sertifikaatti on haluttu, mutta myös varsin vaikeasti saavutettava tunnus todennetusti leppoisille kunnille. Kiireettömyydestä rakennetaan kilpailuetua.
Vaan mitä kiire sitten tekee luovuudelle ja innovatiivisuudelle? Vaistomainen vastaus useimmilla lienee, että ei se niitä ainakaan edistä. Väärin! Kiire ei ehkä sittenkään estä meitä tuottamasta uusia ja aidosti innovatiivisia ideoita. Jopa päinvastoin, sillä paineessa tai suorastaan paniikissa tulemme keksineeksi myös sellaista, mitä vakaa ja perusteellinen harkinta ei olisi koskaan tuottanut. Ettekö usko minua? Uskokaa sitten professori Alf Rehniä, joka on jo vuosien ajan altistanut yrittäjyyskurssiensa opiskelijat erikoisen testin koekaniineiksi. Kurssin hylkäämisen uhalla Rehn pakottaa jokaisen opiskelijansa tuottamaan 20 minuutissa 20 bisnesideaa. Tämä kuulostaa toki opetusmetodina arveluttavalta, ja useimmiten muutama opiskelija päätyykin kuulemma harjoituksen tuoksinassa itkemään. Tulokset ovat kuitenkin erittäin kiinnostavat: listojen viisi ensimmäistä bisnesideaa ovat sisällöllisesti enemmän tai vähemmän toistensa kopiota. Ideoita, joita me kaikki kuulemme jostakin – ja joita yleensä sitten joku jossakin jo hyödyntääkin. Ei mitään kovin luovaa, eikä ainakaan ainutlaatuisen innovatiivista. Kun taas listojen viimeiset viisi ideaa ovat Rehnin mukaan aidosti innovatiivisia. Ideoita, joiden ympärille on oikeasti saatu syntymään uusia yrityksiä. Kiire ja pakko nopean tuloksen tuottamiseen estävät opiskelijoita kontrolloimasta ajatteluaan liikaa – ja kas, näin ollaankin yllättäen oikean luovuuden lähteillä.
Kukapa ei innovatiivisia ideoita tahtoisi ja tarvitsi, joten toivotan kaikille erittäin kiireistä kesäkuuta.
Anu K.
PS. Kiireittenne keskellä voitte kommentoida tätäkin kirjoitusta Facebookissa