Itse kullekin tulee joskus epäilyksiä siitä, onko omassa työssä mitään järkeä. Muistan erään vuosien takaisen keskustelun entisen työkaverini kanssa työn mielekkyydestä. Hän kertoi istuneensa kesälomalla kannon nokassa ja miettineensä, olisiko maailma yhtään huonompi paikka ilman hänen työpanostaan. Aikansa pähkäiltyään vastaukseksi tuli ei, ja työkaverini hakeutui muualle.
Oma työni perustuu sille uskomukselle, että hyvä johtaja ottaa joukkonsa mukaan tärkeiden asioiden valmisteluun. Todistelemme asiakkaille, että ainakin henkilöstö kannattaa osallistaa strategiatyöhön, sidosryhmistä puhumattakaan. Näin tekemällä hyvä johtaja välttyy vastarinnalta ja saa porukat mukaan.
Todistusaineistoakin syntyy matkan varrelta, suoraan ja epäsuoraan. Tänään sain niin hyvää todistusaineistoa, että siitä on pakko kertoa.
Olin raportoimassa strategiaan liittyvän verkkohaastattelun tuloksia erään asiakkaan henkilöstötilaisuudessa. Lopuksi äänestettiin. Tilaisuuteen oli hankittu äänestyskapuloita, joiden avulla osallistujat ottivat kantaa esitettyihin väittämiin. Tulokset ilmestyivät saman tien valkokankaalle.
Noin 90 % osallistujista oli täysin tai melko samaa mieltä strategiasta ja seisoo sen takana. Ja koska emme ole Pohjois-Koreassa, on pakko uskoa tuloksiin. Yksi osallistujista kommentoi tuloksia näin. "Eihän se ole mikään ihme, mehän tehtiin strategia yhdessä."
Pakko edelleen uskoa, että olemme oikeassa.
Elina J.