Kenen ääni kuuluu?

Kenen ääni kuuluu?

Erimielisyys on demokratian vahvuus

Yhä enenevässä määrin ihmiset odottavat, että jokaisen ääni kuuluu vuorovaikutuksessa, ja että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin sekä kansalaisena että työpaikallaan. Päätöksentekoprosessien tulee kestää läpivalaisua, ja niihin tulee tarjota osallisuuden mahdollisutta. Miten väistämättömän erimielisyyden voi kääntää voimavaraksi, eikä prosessia hidastavaksi haitaksi?

Useat tuoreet demokratiaa uudistavat teoriat nostavat erimielisyyden ja kansalaisten osallisuuden erityisen merkitykselliseksi asiaksi. Muun muassa Joonas Leppäsen väitöstutkimus nostaa erimielisyyden demokratian vahvuudeksi.

Osallistaminen tuo eri näkökulmat esille

– Erimielisyys on rakentava osa demokraattista yhteiskuntaa, koska se ylläpitää ja vahvistaa demokraattista kansalaisuutta, tähtää epäoikeudenmukaisuuksien poistoon, parantaa instituutionaalista viitekehystä, vahvistaa yhtäläistä osallistumismahdollisuutta ja yksilön osallistumisen vapautta, Leppänen perustelee väitöstiedotteessa.

– Demokratia edellyttää kaikkien mahdollisuutta saada asiansa kuulluksi. Vaatimuksia ei voida arvostella ennen kuin ne ovat tiedossa.

Väitöksessä verrataan poliittisia liikkeitä ja näiden vaatimuksia tasavertaisen osallistumisen normiin.  Liike voidaan arvioida demokratian vastaiseksi, mikäli se heikentää kaikkien mahdollisuutta erimielisyyteen ja yhtäläiseen osallistumiseen.

Deliberaatio avaa tilaa kansalaiskeskustelulle, ja ääni kuuluu vahvemmin

Politiikan tutkimuksessa puhutaan myös siirtymisestä kohti keskustelua korostavaa, deliberatiivista demokratiaa.  Ihanteellisessa tilanteessa kaikkia päätöksiä ei tehdäkään edustuksellisuuden kautta, vaan ratkaistavista kysymyksistä käydään julkinen kansalaiskeskustelu ennen päättämistä. Deliberatiivisessa mallissa keskeinen väline on kansalaisraati, joka kokoontuu samaan tilaan puntaroimaan yhteistä haastetta tavoitteenaan saada aikaan päätös, johon kaikki sitoutuvat.

Dosentti Harri Raision ja professori Pirkko Vartiaisen kirjassa Osallistumisen illuusiosta aitoon vaikuttamiseen todetaan deliberaation heikkouksista: Kasvokkaisisa tilanteissa liiallinen konsensuksen tavoittelu saa aikaan epärealistisia odotuksia, sillä se voi estää eriävien mielipiteiden esittämisen. Tämä voi johtaa koko prosessin kääntymiseen itseään vastaan, jos osa eriävistä mielipiteistä jää sanomatta, aikaansaadusta konsensuksesta tulee valheellinen ja sen legitimiteetti romahtaa.

Tietoyhteiskunnan haasteena empatiavaje

Tietoyhteiskunta on johtanut ihmisten tietoisuuden kasvattamiseen, mutta toisaalta yksipuolistumiseen. On erittäin helppoa hakea verkosta vain sellaista tietoa joka vahvistaa omia mielipiteitä. Tästä syystä Raision ja Vartiaisen mukaan moni elääkin ideologisessa kuplassa, koska on vaivatonta koota ryhmä samanmielisiä ihmisiä vaikkapa teemalliseen keskustelufoorumiin.

Vaikeus onkin erimielisten ihmisten kokoamisessa yhteen, sillä toisten ihmisten mielipiteistä tai elämäntilanteesta yleensä ei olla kiinnostuneita. Tämä johtaa empatiaongelmiin, jolloin epäoikeudenmukaisetkin päätökset saavat legimititeetin. Yksipuolinen todellisuus jättää eriävät näkemykset taustameluksi. Samaistuminen toisenlaisessa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin on haasteellista, mikäli omassa elämässä on kontaktissa vain samanhenkisten ihmisten yhteisöissä.

Johtamismallit murroksessa

Dosentti Harri Raisio toteaa Valtiokonttorin Uusikaiku-verkkolehdessä:

– Johtamiskulttuuri on julkisella sektorilla usein vielä johtajakeskeistä, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Organisaatioissa myös oletetaan, että johtajalla löytyvät vastaukset ja visiot, yhteistä pohdintaa on aivan liian vähän. Henkilöstölle tulisi luoda uskoa siihen, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa. Kukaan meistä ei halua olla pelkkä pelinappula tai koneiston osa.

Kompleksisuuden hyväksyminen ja aito moniäänisyyden tavoittelu tarjoaisi Raision mukaan suomalaisille organisaatioille mahdollisuuksia ajatella, ratkaista ongelmia ja tehdä päätöksiä uudella tavalla. Tähän edetään usein epäonnistumisten kautta.

Kenen ääni kuuluu?

Ihmisten välinen vuorovaikutus, dialogi, kuuntelu ja kuulluksi tuleminen on perusoikeus, joka toteutuu digiaikana helpommin kuin koskaan. Ihmisten osallisuus heitä koskettaviin asioihin on mahdollista järjestää ketterästi ja nopeasti. Erilaiset näkökulmat, ideat, elämäntilanteet ja kriittinen tarkastelu kannattaa nostaa keskusteluun myös päätöksentekijän työssä. Verkkomenetelmissä on etunsa, sillä osallistuminen anonyyminä antaa kaikille tasavahvan äänen, johon esimerkiksi ryhmädynamiikka ei vaikuta. Verkossa myös osallistujien määrää ei tarvitse rajata, sillä kaikille on tilaa.

Lisää aiheesta