Tulevaisuuden osaamisen perusta rakennetaan yhdessä – dialoginen osaamisen johtamisen prosessi on yhtä tärkeä kuin sen avulla saadut tulokset
Vakautta murroksen keskellä
Elämme jännittäviä aikoja. Monessakin mielessä. Työelämästä kantautuu viestejä, ettei osaavaa työvoimaa ole enää saatavilla. Oppilaitokset kipuilevat kiristyvien resurssien, monimuotoistuvan toimintakulttuurin ja uudistuvan lainsäädännön toteuttamisen painekattilassa. Haastekenttä on yhtenäinen ja se koskee tällä hetkellä koko koulutusjärjestelmäämme ja sen erilaisia sidosryhmiä. Valtavien haasteiden edessä monet toimijat ovat huomanneet, etteivät perinteiset keinot työ- ja projektiryhmineen enää riitä. Mullistuksien keskellä tarvitaan jotakin, joka jäsentää, luo vakautta ja turvallisuuden tunnetta muutospoluille. Tarvitaan pysähtymistä, tavoitteiden selkiinnyttämistä, perusteltuja toimenpiteitä valintojen pohjaksi ja monikanavaista dialogia – miten se tehdään, siitä tässä muutamia koeteltuja ja hyväksi havaittuja periaatteita.
Huoltajat mukaan oppilaitosten kehittämistyöhön
Useissa kymmenissä työstämissämme peruskoulun, lukion ja ammatillisten oppilaitosten strategiahankkeissa yhtenä isona, unohdettuna kehitystyön voimavarana nähdään lasten ja nuorten huoltajat ja heidän osallisuutensa koulutyöhön. Omien lasten kouluajoilta muistuu mieleen tilanne, jossa koulun rehtori seisoi huoneessaan ja sanoi: ”tuossa on kynnys, minä olen tällä puolen, ja sinä siellä toisella”. Vaikka tilanne oli humoristinen, muistan sen yhä. Olinko vanhempana ollut liian lähellä ja liikaa koulutyössä? Kokiko rehtori osallisuuteni ahdistavana? Muodolliset johtokunnat, vanhempainyhdistykset ja -illat ovat sitä kauraa, jolla osallisuutta on perinteisesti ruokittu. Alta pois, jotta voidaan sanoa, ”done”. Miten uudistuneessa toimintakulttuurissa, voisiko tämän tehdä toisin? Ja millä tavalla? Miten aidosti innostaa toimintaan mukaan nekin vanhemmat, jotka perinteisesti ovat kokeneet yhteistyön vieraaksi, pelottavaksikin?
Osallisuus on arvokasta
Lahden kaupunki otti peruskoulun kehittämistyöhön mukaan huoltajat, oppilaat, henkilöstön ja muut sidosryhmät rohkeasti pohtimaan, miten syntyy oppimisen ilo. Tuloksena saatiin useita satoja ideoita käytäntöön vietäväksi. Saimme tietoa siitä, mitä kaikki pitävät tärkeänä. Näkemyksiä siitä, miten ala- ja yläkoululaisten maailman ilot rakentuvat. Yhteiskehittämisen ideat, näkemykset ja toimenpide-ehdotukset etenivät käytäntöön kaikilla toimialan tasoilla. Yhtä tärkeää kuin tulokset, oli kokemuksemme mukaan se, että lähtökohtaisesti kaikkia haluttiin kuulla. Kaikkien osallisuutta pidettiin arvokkaana ja että koko yhteisö sai onnistumiskokemuksen tulevaisuuden rakentamisesta.
Olemme samassa veneessä, yhteistä tulevaisuutta rakentamassa, yhdessä toimien – yrittäen, erehtyen ja taas eteenpäin mennen.
Huoltajien osallisuus myös lukion ja ammatillisen koulutuksen kehittämisessä on täynnä mahdollisuuksia. Mikä onkaan oivempaa, kun saada vanhemmat mukaan oman asiantuntemuksensa ja kokemuksensa välittäjinä, työelämäyhteyksien rakentamisen mestareina ja ennen kaikkea laaja-alaisen ohjauksen toimijoina. Vanhat opit ”each one teach one” -periaatteineen kantavat tänäänkin – emme ole vastuussa pelkästään omien lastemme ja lastenlastemme elämän ja osaamisen edistämisestä, vaan ihan jokaisen. Tämäkin voisi olla reformi, jolla edetä tulevaisuuteen. Perusta vahvalle osaamiselle luodaan jo varhaiskasvatuksesta alkaen. Osaamisen strategisessa johtamisessa täytyy katsoa koko oppimisen elinkaarta – itsearvostus, ratkaisukeskeisyys, toisen huomioon ottaminen ja usko myönteisyyteen ovat muiden mukana asenteita, joiden pohjalle hyvä osaaminen rakentuu.
