Metataidot osaamisen haasteiden ratkaisijana
Osaamisen kehittämisellä oppimisen iloa
Opiskellessani kasvatustieteitä Turun yliopistolla kuuluivat opiskelutekniikan opinnot pakollisena osana tutkintokokonaisuuteeni. Opiskelutekniikoiden ymmärtäminen, omien toimintatyylien ja osaamisen rakentaminen avasi maailman minulle täysin uudella tavalla – opin oppimaan ja ymmärtämään, mitkä tyylit palvelevat minua parhaiten. Toivoisin, että jokainen opiskelija voisi kokea vastaavan oppimisen ilon omalla jatkuvan oppimisen taipaleellaan.
Koulutuskentän jatkuvassa murroksessa riittää kompastuskiviä ja epävarmuustekijöitä, mutta kun nämä kolme tekijää otetaan koulun toiminnassa huomioon, voidaan oppilaiden ja opiskelijoiden koulutyötä ja oppimisen ilon löytämistä edistää entistä tehokkaammin sekä yleissivistävässä että ammatillisessa koulutuksessa.
1.Huoltajien rooli oppilaan tukemisessa
Nyt jos koskaan on äärimmäisen tärkeää saada huoltajat aktiivisesti mukaan niin oppilaan arjen tukemiseen kuin osaksi koulun kehittämistä. Huoltajilla on tietysti vastuut lastensa kehittymisestä ja osaamisen tukemisesta, joten ymmärrys siitä, mitä koulussa päivisin tapahtuu ja mihin asioihin vanhemman tulee kiinnittää huomiota, sujuvoittaa lapsen arkea ja koulunkin toimintaa.
Aikuisten aktiivisella osallistumisella voidaan parhaimmillaan saada koulutoiminnan kehittämisen tueksi paljon tuoreita kehitysideoita. Oli kyseessä sitten mikä tahansa reformi tai uudistus, tulisi huoltajien olla tiivis osa kehittämisprosesseja. Myös huoltajien työelämäyhteyksien laajempi hyödyntäminen esimerkiksi yritysvierailujen tai luennoitsijoiden myötä toisi oppilaille yhä parempaa ymmärrystä siitä, millaista tekemistä työelämä voisi tulevaisuudessa tarjota, ja millaiset alat voisivat olla mieleisiä. Uusi lukiolaki ja ammatillisen koulutuksen reformi ovat hyviä alustoja tälle työlle.
2. Koulun sisäinen johtaminen ja toimintakulttuuri
Hyvä esimerkkejä erinomaisesta koulun toimintakulttuurin löytämisestä ja toteuttamisesta löytyy paljon. Yhteistä näille on, että koulun omat vahvuudet on tunnistettu ja niitä on lähdetty systemaattisesti kehittämään ja viemään edelleen arkeen YHDESSÄ. Koulun sidosryhmät ovat tosissaan visioineet mitä koululta halutaan, ja mitä tulee yhdessä tehdä, jotta haluttuun lopputulokseen päästään. Tekemistä arvioidaan ja mitataan säännöllisesti, ja oppilaiden toiveita ja kehitysideoita kuunnellaan herkällä korvalla.
Yhteinen ja kaikkia puhutteleva toimintakulttuuri ei rakennu päivässä, vaan sen luominen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii sitkeää asennetta. Kulttuuri kehittyy vuorovaikutuksessa, joten sidosryhmien kuuleminen ja päätöksentekoon osallistaminen on huomattavasti kannattavampaa ylhäältä asetettujen ohjenuorien sijaan. Myös oppilaiden tulee saada olla oman elämänsä vaikuttajia, muutenkin kuin toiveruokapäivien yhteydessä.
3. Opettajien aktiivinen yhteistyö yli oppiainerajojen
Opetuksen ja koulutuksen ammattilaisten tulisi uskaltaa, ja heille tulisi myös tarjota entistä paremmat mahdollisuudet tehdä monipuolista keskinäistä yhteistyötä. Mentoroinnin ja eri teemojen parissa sparrailun trendi vahvistuu vahvistumistaan yritysmaailmassa ja muualla työelämässä, miksei koulutuspuolellakin hyödynnettäisi laajemmin verkostojen voimaa ja kollegojen rautaista ammattitaitoa?
Opettajien osaamisen kehittäminen ja uusimman tiedon hyödyntäminen opetuksessa nousee jatkuvasti pinnalle mediassa ilmiöpohjaisen oppimisen muodossa, voisiko opettajien koulutusten rinnalle nostaa matalan kynnyksen mentorointituokiot, joissa opettajat jakaisivat osaamistaan ja havaintojaan toisilleen sovittujen aihealueiden tiimoilta? Tämä kysyisi opettajilta uskallusta antautua johdettavaksi ja avata kipupisteitään vertaisilleen, mutta tarjoaisi erinomaisen mahdollisuuden laajentaa omia näkemyksiä helpolla tavalla.
Kehittämistyöt ja muutosmatkat voivat olla pitkiä taipaleita, mutta oppimisen ilon ja innon turvaamiseksi kannattaa nähdä yhdessä vaivaa. Mikäli kaipaat neuvoja koulun eri sidosryhmien osallistamiseen muutosmatkalle, pirauta minulle.
