Tunnelmia Kuntamarkkinoilta
Kuntamarkkinoiden jäähyväisnäytös Kuntatalolla oli erinomainen läpileikkaus siihen, mitä kuntakentällä tällä hetkellä mietitään. Kuntamarkkinoilta löytyi tietoa ja tunnelmaa. Talo oli pakattu parkkihallia myöten täyteen näytteilleasettajia ja esityksiä, joita seuraamaan oli ilmoittautunut 6 000 osanottajaa.
Meille tänä vuonna tärkein oli elinvoimateema, koska pääsimme Kuntaliiton kutsusta esittelemään heille keväällä tehtyä ”Kuntien elinvoimatyön tilannekuva” -tutkimuksen tuloksia. Aihe kiinnosti osanottajia ja veti yhden Kuntatalon suurimmista esitystiloista täyteen viimeistä tuolia myöten. Pääviesti tutkimuksesta oli, että perustyö organisaatioiden yhdistelyssä ja rakentamisessa on nyt tehty, mutta toiminnan kehittämistä ja johtamista vielä opetellaan monilla alueilla. Yhteistyökumppaneita ja -suuntia on monia, eikä kokonaisuuden hallinta ole yksinkertaista.
Kuntamarkkinoilta nousi esiin monenlaisia sisältöteemoja
Muista Fountain Parkille läheisistä asioista osallisuus, nuoriso ja demokratia olivat myös hyvin esillä ohjelmassa. Laajemmista sisältöteemoista ajankohtaisin oli tietysti lähestyvät vaalit, koska hallitusohjelmat yleensä järjestelevät talousprioriteetteja ja kuntien ja valtion suhdetta uudelleen. Puheenjohtaja- ja puoluesihteeripaneelit starttasivat kummankin markkinapäivän, ja lukuisissa muissa esityksissä viitattiin uuden hallitusohjelman tärkeyteen.
Säästöt ja tarve lisätä tuottavuutta pysyvät kuitenkin kuntien agendalla vaalituloksesta riippumatta, joten hankinnat, prosessitehokkuus ja tiedolla johtaminen olivat monen esityksen aiheena. Erilaisia joustavia hankintaratkaisuja esitteleviä puheenvuoroja oli niin paljon, että jäin ihmettelemään, olisiko kuntaa 1) mahdollista ja 2) taloudellisesti järkevää pyörittää, ilman että se omistaa muuta kuin vaakunaviirin ja valtuuston puheenjohtajan nuijan. Oletan, että vastaukset ovat ”kyllä” ja ”ei”.
Tekoäly oli tietysti pakollinen esitysten ja mielenkiinnon aihe. Esitykset voi jakaa kahteen pääryhmään: ”miten ottaa tekoäly käyttöön”, joita pitivät yritykset, ja ”miten ottaa tekoäly käyttöön rikkomatta lakeja”, joita pitivät lakimiehet.
Tekoäly on oikeastaan ensimmäinen teknologia, joka tulee organisaatioihin samaan aikaan ylhäältä ja alhaalta (ja ovista ja ikkunoista). Tekoälytutkijat puhuvat ”rosoisesta reunasta”, joka tarkoittaa sitä, että sama tekoälymalli voi olla hämmentävän hyvä jossain asiassa ja raivostuttavan tyhmä jossain toisessa. Tämä sama ”rosoinen reuna” löytyy myös käyttäjistä. Jossain kuntaorganisaatiossa voi jo olla rohkea kokeilija, joka ei mieti liikaa rajoja ja on siirtänyt jo rutiinityönsä agentin hoidettavaksi, samaan aikaan kun naapurihuoneessa joku toivoo, että selviää nykyisillä kovan koulun kautta hankituilla ATK-taidoillaan eläkkeelle asti. Kuunnellaanko tässä muutoksessa henkilöstöä riittävästi?
Lakimiesten puheenvuorot muistuttivat siitä, että julkishallinnon prosesseja säätelee hallintolaista alkaen ainakin puoli tusinaa lakia, joista useimmilla ei ole mitään tekemistä tietojärjestelmien kanssa ja jotka eivät tunne käsitettä ”tekoäly”. Jos laintulkinnan kannalta on edelleen vähän kiistanalaista, tekikö pandemian aikainen Omaolo-botti hallintolain tarkoittamia päätöksiä vai ei, niin en ihmettele, jos tekoälyn käytön edistäjien otsasuonet pullistelevat kokouksissa lakimiesten kanssa.
Lisää omia kohokohtia
Kaikkiaan esityksiä ja puheenvuoroja oli lähes 250, joten kävijänä joutuu tekemään raakoja valintoja siitä, mitä käy paikan päällä kuuntelemassa. Edellä mainittujen lisäksi muita kohokohtiani Kuntamarkkinoilta olivat:
- Kuntaliitto esitteli laajasti monipuolista Älykäs kuntatuottavuus -hankettaan, joka kokoaa yhteen tuottavuuden mittaamisen parantamisen, osaamisen ja johtamisen kehittämisen, digitalisaation ja erityisesti dataperustan ja tuen kehityshankkeille kunnissa. Ulkopuolisen silmin jäin pohtimaan hanketta, joka tukee hankesuunnitelmien tekemistä hankerahoituksen saamiseksi esim. Sitran hankkeesta kuntien pilottihankkeisiin, mutta ymmärrän kyllä kuntien investointimahdollisuuksien rajat ja vaikeuden niiden puitteissa löytää rahoitusta edes tuottavuuden kehittämiseen.
- Luken tutkimusprofessori Hilkka Vihisen esittely paikallistalouksista ja pienten kuntien elinvoimasta. Näiden lähtökohdissa ja toimintaedellytyksissä on paljon vaihtelua, mutta tilanne ei kuitenkaan ole niin yksiviivaisen synkkä kuin välillä voisi luulla. Paikallistalouksissa on voimaa, ja vannoutuneimmatkaan urbanistit eivät ole esittäneet erityisen hyviä konkreettisia toimenpiteitä, joilla heidän esittämästään kehityksestä muodostuisi jotenkin hallittu prosessi.
Piristävin itselleni ja yleisöreaktiosta päätellen myös monille muille oli Tiina Heikan innostava ja taatusti Kuntamarkkinakaavasta poikkeava puheenvuoro johtajuuden rohkeudesta, joka laittoi miettimään esimerkiksi sitä, muuttuuko johtajan rohkeus aina hänen johtamansa organisaation rohkeudeksi, suorituskyvyksi ja edelläkävijyydeksi, vai onko se vain edellytys. Rohkeuden puutteesta kärsivä johtaja rohkean organisaation huipulla tuskin lienee mahdollinen tai ainakaan pitkäaikainen yhdistelmä.
